Artikkelit

Alkuvuoden kuumin uutisteema on ollut vanhuspalveluiden tuottamisesta syntynyt hoivakohu. Vanhushoivakohun saattelemana median hampaisiin joutuivat myös yksityiset päiväkotitoimijat. Rakentamisen näkökulmasta viime vuosina ollaan nähty ennennäkemätön hoivabuumi. Muutaman miljoonan euron hoivakoteja tai yksityisiä päiväkoteja on noussut lähes joka taajamaan. Yrityskaupat ovat olleet myös arkipäivää. Isot ketjut napsivat pieniä hoiva- ja päiväkoteja viikkovauhdilla.

Hoivamarkkinasta oli hyvää vauhtia tulossa päivittäistavarakauppamainen ”Ässän ja Koon” kaltainen parin ison operaattorin temmellyskenttä. Kiinteistöjen omistajien ja etenkin hoivasijoittamiseen keskittyneiden kiinteistörahastojen näkökulmasta tilanne, jossa rahaston kassavirta tulee parilta – kolmelta toimijalta, on suoranainen riski. Mitä jos jollekin operaattoreista tapahtuu jotain? Hoivakohu ja pienempien hoivaoperaattoreiden uusi tuleminen on varmasti tervettä ihan kaikille osapuolille, niin kunnille, asiakkaille kuin hoivasijoittajille.

Hoivakotien hoitajamitoituksesta väännetään kättä, mutta tilamitoitusmääräykset ovat jo täällä. Jokainen meistä haluaisi omaisensa kodinomaiseen pieneen ryhmäkotiin, mutta määräysten näkökulmasta tila harvoin muistuttaa herttaista mummolaa.

Jokaisen huoneen yhteydessä olevan WC-tilan on oltava vähintään 5 m² vaikka 4,75 m² WC:ssä toiminnallisuus toteutuu aivan yhtä hyvin. Harvassa yksityisessä, pienessä ja vanhassa hoitokodissa tilat ovat olleet nykymääräysten mukaisia. ”Mummolaa” ei rakenneta vain määräyksiä viilaamalla, vaan kodinomaisuus syntynee muista asioista.

Syntyvyys on Suomessa ollut viimeksi yhtä alhaalla nälkävuosina. Miksi pienempiä ikäluokkia ei hoidettaisi siellä missä ihmiset muutenkin asuvat tai asioivat. Kauppakeskuksissa tai kerrostalojen kivijaloissa sijaitsevat päiväkodit voivat helpottaa suuresti vanhempien arkea. Ja niihin on varmasti aivan mahdollista rakentaa virikkeellisiä ja varhaiskasvatuksen tavoitteet täyttäviä tiloja lapsille.

Hoivarahastojen tullessa Suomeen viitisen vuotta sitten ARA-rahoitteisten erityisryhmäasumisten hakumäärä romahti kolmasosaan aiemmasta. Uusien hoivatilojen omistus on siis tällä hetkellä valtaosin muuta kuin yleishyödyllistä ARA-toimintaa. Tämä ei välttämättä ole lainkaan huono asia, sillä ARA-kohteissa käyttötarkoituksen muunneltavuus on tehty käytännössä mahdottomaksi. Toinen mikä mietityttää on ARA:n näkemys, että erityisryhmiä ja tavallista asumista ei saa sekoittaa. Korttelirakenteita saa tehdä, mutta samassa kiinteistössä sekoittunutta asumista, käyttötarkoitusta tai asumismuotoja ei hyväksytä. Silti joustavuuden ja monimuotoisuuden tulisi olla rakentamista ohjaava perusasia. Suuret ikäluokat ovat siirtyneet jo eläkkeelle ja heidän hoivatarpeensa suorastaan räjähtää käsiin 10-15 vuoden kuluttua. Taas vastaavasti arviolta 20-25 vuoden kuluttua tehostettua hoivaa tarvitsevien määrä laskee. Seurauksena tiloihin kohdistuvat tarpeet ovat aivan erilaiset. Kerrostalon kivijalkaan vuonna 2020 toteutettu päiväkoti voisi toimia lasten isovanhempien päiväkeskuksena vuonna 2035.

Miltä kuulostaisi nykyaikaiset, joustavat, integroidut ja ihmisen mittakaavassa olevat hoivatilat? Voitaisiin miettiä, miten ihmiset haluavat asua ja minkälaista arkea viettää.

Elisa Tuomisto
Hartela Länsi-Suomi Oy

(Julkaistu lehdessä Toimitilat.fi 4E/2019)