Artikkelit

Ludviginkatu 2–10, tutummin Miekkakalan kortteli, on vanha ja arvokas tunnettu maamerkki Helsingin keskustassa. Kortteli on kokenut rakenteellisesti ja toiminnallisesti monipuolisia vaiheita toimien menestyksekkäästi sodankin aikana Helsingin Sanomain toimituksena 95 vuoden ajan. Muutoksista huolimatta tämä kortteli on arvokkaasti muuttunut nykyiseen muotoonsa, jossa kortteli tarjoaa joustavia, nykyaikaisia ja valoisia toimistotiloja sekä katutasoa elävöittäviä liiketiloja.

Käsityöläisiä ja kapakoita

Korttelin tarina alkaa 1870-luvulta, jolloin se oli vielä kaukana silloisesta keskustasta. ”Korttelissa oli käsityöläisten verstaita ja matalissa puutaloissa asuivat mestarit ja kisällit. Kapakoita riitti, Ludviginkadullakin niitä oli neljä” (Eeva Järvenpää, HS). Kortteli lähti kehittymään, kun kirkkaaseen tulevaisuuteen uskova Päivälehti päätti rakennuttaa oman toimitalon vuonna 1904 Ludviginkatu 4:ään. Kansallisromanttisen, kulmatornin ja erkkereiden koristaman talon piirsivät Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen. Kovin montaa Päivälehteä ei ehditty painattaa, ennen kuin lehti lakkautettiin painoviranomaisten toimesta sopimattoman tekstin takia. Hyvin nopeasti Päivälehti sai seuraajansa, Helsingin Sanomat, jotka laajensivat tilojaan jo vuonna 1907 Ludviginkatu 6:een.

Sanomatoiminta laajenee

Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä 1918 Sanoma Osakeyhtiön kasvu vaati sen toimitilojen laajentamista. Vanhemmat talot yhdistettiin uudisrakennukseen, joka ulottui Ludviginkatu 8:aan. Kolmen talon kokonaisuus sai yhtenäisen julkisivun vuonna 1919 arkkitehtuuritoimisto Borg, Sirén & Åbergin piirustusten mukaan. 1920-luvun alussa yhtiön käytössä oli siis Ludviginkadun kolmella vierekkäisellä tontilla sijainneet rakennukset. Luonnollisena jatkeena hankittiin kiinteistöjen päädyssä ollut Ludviginkadun ja Erottajankadun kulmatalo Ludviginkatu 10. Tämä pilarien ja upeiden yksityiskohtien koristelema talo valmistui vuonna 1893, jolloin se oli moderni liikerakennus kasvavan Helsingin laidalla. Kulmatalon tiloihin sijoitettiin Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien yleisönpalvelutiloja.

Kulmatalon purkamista harkittiin vuonna 1933, kun laajenevan Sanoma Osakeyhtiön kasvun jatkuessa haluttiin vanha rakennus korvata tilavammalla. Suunnitelman toteutumista kuitenkin siirsi samanaikaisesti tehty kirjapainon laajennus, ja sota siirsi hankkeen toteutumista edelleen. Lehtien ilmestymistä sota ei kuitenkaan estänyt. Ennen talvisodan syttymistä purettiin kuitenkin Päivälehden alkuperäinen talo osoitteessa Ludviginkatu 4–8, ja paikalle valmistui vuonna 1939 uudisrakennus. Kulmatalossa toimi Helsingin Sanomien asiakaspalvelukonttori. Talon toisessa kerroksessa sijaitsivat Sanoma Osakeyhtiön toimitusjohtajan Eljas Erkon työhuone sekä Helsingin Sanomien kustantajan ja päätoimittajien työhuoneet. Suurin työhuone oli myös pitkään yhtiön hallituksen kokoushuone.

Sodan runtelema kortteli

Päivälehden 1939 rakennettuun uudisrakennuksen alakertaan sijoitettiin rotaatiopainokone, jonka ensimmäiset yksiköt ehdittiin saada Englannista ennen sodan syttymistä. Mutta seuraava lähetys onnistui vasta 1940 välirauhan aikaan Petsamon kautta. Koneen pystyttämisestä vastasivat rintamalta väliaikaisesti lomautetut yhtiön miehet 1942. Koneen viimeinen osa jäi sodan pyörteisiin ja saatiin Suomeen vasta sodan jälkeen.

Sota koetteli myös Ludviginkatua. Helmikuun suurissa pommituksissa vuonna 1944 vauroitui koko Sanomain talorivistö ja kulmatalo. Pommit iskeytyivät sisälle taloon estäen Helsingin Sanomien julkaisemisen yhden päivän ajaksi, joka on ainoa päivä koko Helsingin Sanomien historiassa, jolloin lehti on jäänyt ilmestymättä toimituksellisista syistä.

Pommien vaurioittamat rakennukset korjattiin käyttökuntoon, mutta sodan jälkeen nousi esille kysymys talon purkamisesta ja uuden liiketalon rakentamisesta. Lopulta päätettiin kuitenkin kulmatalo säilyttää ja korjata entiselleen.

Isommat tilat painolle ja uudet tuulet Ludviginkadulla

Viimeisin lisäys kortteliin tehtiin vuonna 1956 jolloin Sanomat levittäytyi koko Ludviginkadun eteläiselle puolelle, kun Korkeavuorenkadun kulmassa ollut talo ostettiin, purettiin ja tilalle nousi uusi talo. Kirkkaan oranssissa talossa toimii tällä hetkellä Päivälehden museo ja arkisto.

1960-luvulla Ludviginkadun kellareissa pyöri uusia ja vanhoja painokoneita. Lehden levikki kasvoi, ja samalla paperirullia tuovien ja lehtiä kuljettavien rekkojen määrä – painolle oli keksittävä uusi paikka. Vuonna 1977 se siirtyikin Sanomalaan Martinlaaksoon. 1967 toteutettiin myös toimitus- ja konttoritilojen ajanmukaistaminen historiaa kunnioittaen. Tiloja uusittaessa pohjakerroksen holvikaton enkeleitä, airutpoikia ja lehväkoristeita esittävä kattomaalaus entisöitiin. Muutoin toimituksessa puhalsivat uudet tuulet, ja lehtitaloon hankittiin uutta teknologiaa sekä nuoria toimittajia ja kuusikymmenluvun radikaaleja vanhemman polven kauhuksi. ”Aika on muuttunut, ei lehden linja”, vastasi Aatos Erkko kyselijöille puhelimessa.

Ludviginkadun taloissa toimitettiin Helsingin Sanomia 95 vuotta. Sanomataloon lehti muutti 1999. Arvokkaassa korttelissa ehtivät toimia niin Päivälehden kuin Helsingin Sanomien toimitus, sekä Sanoma Osakeyhtiön ja Sanoma Oyj:n pääkonttori. Myös kolmannen polven sanomalehdenkustantajan, Aatos Erkon, työhuone on ollut Miekkakalan korttelissa yli 50 vuotta.

Upea historia yhdistyy nykyaikaisten toimitilojen kanssa

Nykyään Ludviginkatu 2–10 on perinteikäs ja tunnettu keskustan näköalapaikka ja maamerkki. Tilat remontoitiin täydellisesti vuonna 1999 Sanoma Osakeyhtiön toiminnan siirtyessä Sanomataloon. Nykyisin tilat ovat monipuolisessa toimistokäytössä, ja Ludviginkulman sekä viereisen talon katutaso on vuokrattu myymälä- ja ravintolatiloiksi. Kiinteistö on modernisoitu vastaamaan tämän päivän toimistovaatimuksia ottaen huomioon tiukentuneet ympäristövaatimukset. Rakennus huokuu historiaa ja arvokkuutta ja läheisyydessä sijaitsevat kaikki Helsingin keskustan palvelut, mukavuudet ja liikenneyhteydet. Esplanadin vilkas elämä sijaitsee alle sadan metrin päässä tästä rauhallisesta pääkonttoritasoisesta rakennuksesta. Joustavat, nykyaikaiset, jäähdytetyt ja valoisat tilat taipuvat tehokkaaseen avo- tai huonekäyttöön käyttäjän tarpeiden mukaisesti.

Talon ainutlaatuinen, historian muokkaama rakennustaiteellinen tyyli on säilytetty kattoristikkoja ja kellariluukkuja myöten. Katolla olevasta tuuliviiristä voi lukea vuosiluvun 1892. Viiri on jäljennös alkuperäisestä viiristä, jonka Helsingin Sanomat lahjoitti Suomi-yhtiölle.

LÄHTEET
• Sanoma WSOY 2001. Ludviginkulma. Esite.
• Eeva Järvenpää. Muutoksen tuulet tulivat Ludviginkadulle. Helsingin Sanomat 3.3.2007.
• Kirsi Kolari. 2012. Päivälehti-Helsingin Sanomien historiikki. Hansaprint Oy.
• Päivälehden arkisto

Jenna Häyrynen
CBRE Finland Oy

(Julkaistu lehdessä Vapaat Toimitilat 5B/2015)